Kello viittä vaille neljää ja vaihdan nyt vasta yöpuvusta arkivaatteisiin. Täytyy pestä farkkuja, jotta edes keskiviikolle olisi housut jalkaan. En tahdo enää käyttää hametta(, jonka merkki on Moffatjotain) ja tuntea sitä ilmavaa tunnetta jaloissa. Enkä myöskään halua paistua ainoassa villapaidassani, jota suostun käyttämään tai jonka olemassa olosta minulla on jotain havaintoa. Toinen löysäkauluksinen villapaita on hävinnyt kuin irrealistinen pieru logiikan Saharaan.