Taisin vihdoinkin löytää sen mitä kauan olen halunut lukea.
Balthazar = Aziraphale.
Nyt elämäni on täydellistä.
Paitsi, ettei ole.
Koska luin 61-lukuisen, keskeneräisen (ja luoja ties kuinka monta sanaa siinä olikaan!) ficin, joka jätti arpia sieluttomaan sieluuni.
Koska siinä oli onnellisia ihmisiä.
Ja nyt, kohta katsoessani Supernaturalin jaksoa, luultavasti päädyn puremaan vasemman käden rystysiä ja kysymään "Mutta entä Frank?"
Eikä se "Mutta entä Frank?" pääty pelkkään sarjaan! Se kummittelee kaikki tekstit läpi.

Edelleenkin: "Mulla harrastus on. Se on SPN!"

Mutta entä Frank?