Miulle tuli äsken mieleen kummitustarina ala-asteen viimeisiltä vuosilta. Oikeastaan tarina siitä, miten tämä kummitustarina sai alkunsa ja lähti leviämään.

Koulun takana on punainen varasto, jossa sitten talvella säilytetään suksia ja muutakin kamaa. Varastossa on muun muassa koulun siirrettävä näytelmälava ja sellaisia kehikoita, joissa näkyy vaalijulisteita.
Varastossa on eräänlainen "parvi", jonne pääsee "salaisia" tikkaita pitkin. Tikkaat ovat puiset ja seinään kiinnitetyt ja myös varjossa. Parvi kuitenkin on nimensä mukaisesti aika avonainen tila. Siitä näkee suoraan alas soralattiaan ja tähän avoimeen tilaan nojaa metalliset tikkaat. Varsin näkyvä paikka, mutta sitäkin vaarallisempi. Melkein tyhjän päälle nojaavat oikeastaan.

Eräänä keskviikkona käsityötuntien välisellä välitunnilla kolme meidän luokkalaista tyttö meni kyseiseen varastoon parvelle. Tietysti pieni ekaluokkalainen (vai oliko se silloin toisella?) huomasi tämän kolmikon ja lähti kyselemään, että mitäs te täällä teette. Lopulta tytteli lähti kielloista huolimatta kiipeämään tikkaita ylös ja lähti kysymään samaa kysymystä.
Kolmikko keksi varoitukseksi kummitustarinan tytöstä, joka oli kiivennyt parvelle eräänä välituntina ja unohtanut nukkensa sitten kyseiseen tilaan. Tyttö pois sitten tilasta ja palasi hakemaan nukkeaan, mutta sitten tippuikin avonaisesta kohdasta soralle ja kuoli. Tästä taas seurasi varoitus, että sinäkin saatat nähdä tämän tytön ja sitten tiput ja kuolet. Siinä se.
Kässän tunnille kolmikon palatessa kuului iloista naurua ja pilkkaa siitä, kuinka typerä kyseinen tyyppi oli ja uskoi kaiken lisäksi kyseisen sepustuksen.

Kyseinen tapahtuma oli talvella ja keväällä sitten kolmikoista yksi jäsen sai kuulla kyiseisen tarinan ykkös kakkos luokkalaiselta. Tarinasta ilmeisesti oli tullut varsin suosittu ja kertoja sitten totesi kaupan päälle, että "Aika epäuskottava tarina".

Tarinan opetus oli, että pikkulapsia kykenee varsin hyvin huiputtamaan ilman, että siitä nyt seuraa mitään sen vakavampaa kuin suurrenneltu juttu. Alkuperäinen kertoja ilmeisesti sitten unohtuu  ja tarina jää.