Edellisessäkin päivityksessä sanoin, etten jaksa tehdä mitään. Jaa, se olotila jatkuu.

Kerhossa yritetään saada jonkinlaista järjestystä ja "ammattimaista" toimintaa aikaan. Katsotaan ketkä on oikeasti aktiivisia jäseniä ja laitetaan yhteistietoja ylös ja annetaan luottamustehtäviä, kirjataan säännöt ylös ja no... organisoidaan. Tai ainakin pyritään organisoimaan koko homma kunnolliseksi. Se on sentään kunnan tukema juttu, jossa ei ole täysi-ikäistä ohjaajaa. Olemme itseohjautuvainen ryhmä.
Katsotaanpa mitä siitä sitten tulee. Toivottavasti hyvää.

Se on kyllä sitten eri asia miten määritellään kerhon jäsen ja aktiivinen jäsen. Onhan siellä tuo yksi kaveri, joka sanoo itseään joukkoon kuuluvaksi, mutta eipä ole näkynyt kuin kerran tai kaksi.

Hypin aiheesta toiseen.

En ole niin järjestelmällinen ihminen.

 

Alanko harrastaa runoutta, hmm ~

 

TOISIAAN. Minun piti kertoa ärsytyksestäni (vituttaa niin ettei veri kierrä). Joskus. Vuosi sitten kirjoittamassani kohdassa mainitsen kaverin nimeltä ihastus. Se tarina päättyi puoleenvuoteen jonkinlaista seurustelua, jonka minä laitoin poikki. Nyt sillä jätkällä on ollut jo hyvän aikaan uusi nainen ja AI ETTÄ KUN MINNUU ÄRSYTTÄÄ NÄHDÄ NE YHDESSÄ.

Eikä minulla ole mitään havaintoa siitä, miksi miulle käy näin.

Ehkä se on katkeruutta, ehkä mustasukkaisuutta, ehkä ärsyyntymistä siitä ihanasta siirappisesta elämästä mitä ne jakaa toistensa kanssa tai siitä, että ne on koko ajan yhdessä. Tuntuvat unohtavan kaverinsa. Ja sitten ne tulee puhumaan ihmisille, mutta näkevät vain toisensa.
Rakastuminen sen kaikessa ihanuudessaan on yliarvostettua.

Ja silti huomaan olevani toivoton romantikko. Aina välillä, aina välillä.