Voi sitä vitutuksen määrää, kun huomaa ulkotakistaan ja hameestaan ja laukustaan valkoisia koirankarvoja.
"Jukolauta! En mää oo ollut näillä varusteilla koiraa lähelläkään! Mistä näitä karvoja oikein tulee?" (, joka on valhetta, koska muistan tepastelleeni fiininä eteisen kautta.)

Wanhat suijuivat varsin mallikkaasti. En kaatunut ja ainoat ongelmat helman kanssa olivat portaat ja silloinkin, kun en muistanut ottaa helmasta kiinni ja nostaa.
 

Wanhojen aamunavauksessa soi Valvomon Mikä kesä!:stä uudelleen sanoitettu versio Mitkä wanhat! Pääsin yhdeksi neljästä solistista ja jälkeenpäin sai kuulla, kuinka hienolta koko esitys oli kuullostanut. Ilmeisesti opettajat olettivat, että sitä olisi harjoiteltu enemmän kuin kahdesti enemmän kuin neljäkymmentäviisi minuuttia useamman viikon ajan, mutta pfftt, kaksi edellistä maanantainta ja neljäkymmentäviisi minuuttia molemmissa.

Kävin myös Pohjoislahdella ala-asteellani, katsomassa vanhoja opettajia. Oli hassua tuijottaa pieniä koululaisia ja miettiä, että on ollut joskus tuonkin kokoinen ja tuon näköinen. Vanhoille opettajille tuli melkein tippa linssiin ja kiittivät vielä käynnistä.

Ohjelmaan kuului myös Pappilassa ruokailu. Päädyin haapamäkisten, jukojärveläisen, karansalmelaisen, pohjoislahtelaisen ja yhden keskustasta olevan kanssa samaan pöytään. Poistuin sieltä täyttävän aterian jälkeen samaisen pöytäseurueen kanssa. Valitin siinä samalla ääneen tanssiparistani: ukko ei puhu ja tuijottaa tyhjään ja jäässä kaiken aikaa. Siitä saatiin kuitenkin selvile, että se on varsin kaikkiruokainen ja ainoa asia, mistä se ei pitäisi olisi huonosti tehty maksalaatikko.

-
Nyt iski laiskuus: en jaksa selittää iltatansseista. Ne meni ihan sujuvasti, ilman mitään suuria draamoja. Jatkoille en lähtenyt, saahan sitä kotonakin juoda ja miksi hitossa lähtisin toiselle paikkakunnalle huonoon seuraan.
Kuvat löytyvät facebookista, kun saan niitä ja saan seulottua siedettävät ja omani kuvatulvasta.