Voisin nuolla haavani. Kirjaimellisesti. Kissan harjaaminen ei ole mitään kivaa meille kummallekkaan. Merrin turkki on niin takussa, että se pitää suurin piirtein repiä irti. Tuskallista sille. Minulle tuskalliseksi tekee se, että katti upottaa kyntensä polveeni. Tällä hetkellä vuodan oikeasti verta.
Helpointen hommasta pääsisi, että leikkaisin vain reilusti koko turkin pois, mutta en mie halua. Se näyttää niin hienolta pitkässä turkissaan. No, ehkä se kasvaa takaisin kesän lopuksi.
Eli seuraavalla kertaa Fiskarsin sakset käpälään ja leikkelemään. ... jätän sille sen pulloharjan. *pirullinen virne*

....

Emme saaneet aasinsiltaa tähän, jotta voisimme hyökätä ongelmani kimppuun.
Lievästi masentaa. Minulla on ihastus (rakas, enpä tiedä miten kutsua tätä... henkilöä (olentoa, ötökkää, tökittävää ihmistä)). No tämä kaveri vaikuttaa olevan kaikessa hyvä. Soittaa monta soitinta, on älykäs ja loistaa koulussa, vaikkei tee mitään sen eteen.
Mitä hittoa se minussa näkee? Minä, joka en edes ole kovin kaunis (väärin, pidän itseäni nättinä ja tunnen ainakin yhden joka sanoo minua söpöksi) ja joka tuskin osaa soittaa mitään pianokappaletta ja teen töitä, että voin pärjätä koulussa.
Mistä tiedän, että olento pitää minusta. Minulla on lähteeni. (Feonneveriä... Ei ei, tämä on toisenlainen lähde).
Mutta siis, kun kun kun. En mie ole erikoinen! Luokkalaisetkin pitävät jotenkin omituisena ja friikkinä ja ja ja.... idioottina. Ei minussa ole mitään erikoista. Ei_voi_olla.