...Siis. Nyt kun olen lukenut SociopatWorld -blogia. En voi sille mitään, mutta kokoajan puskee esille tunne "Hei, miehän voisi tehdä tuon." tai "Mutta kun miekin ajattelen tuolla tavalla." tai "Kuulostaa siltä, mitä voisin tehdä" (en kyllä tunge ruumiinkappaleenosasia jääkaappiini, yöks) tai "Mutta noihan se meneekin."
Nauran sille. Koska en ole sosiopaatti. Osaan samaistua ihmisiin, pystyn seuraamaan muita, annan muille arvoa(, vaikka se vaatii ajatusten kääntämisen aivan toiselle raiteelle ja syvään hengittämisen) sekä hmm.. Mitä tähän lisäisi. Olen täysin normaali ihminen.

Blogi saa sosiopaatit kuulostamaan varsin mukavilta ihmisiltä, joilla vain jokin synnynnäinen vika, jota voisi verrata kuurouteen tai sokeuteen tai kylipäätänsä johonkin kehitysvammaan. Kolme edellistä esimerkkiä hyväksytään lähes kakistelematta nykymaailmassa, mutta sosiopaatteja tökitään pitkällä tikulla pysymään poissa.
Sympatiani on kirjoittajan puolella.
Ja hän joko kirjoittaa totuuden tai on helvetin ovela paskiainen.

Kas, se puhuu uber-empath, jotka eläytyvät jopa sosiopaatteihin. Hm.

-

Pelasin Brotherhoodin moninpeliä. Oikein ihastuttava moninpeli, koska siinä saa parhaiten pisteitä väijymällä kohdetta, ei ottamalla lähintä kirvestä kätösiinsä ja hakkaamalla uhrin kappaleiksi ja siinä sivussa samalla puolet väkijoukosta.
Voitin viimeisimmän erän ja suoksikkikäsikassarani on The Officer. Sillä on niin kiva takki ~