Graphite oli painunut ajatuksiinsa tuijottaessaan ajotietä. Fiore istui toisella etupenkeistä kukkakuvioisessa -- punaisia neilikoita, Marimekkoa -- kesämekossaan. Naisella oli yhä päässään leveälierinen vaaleankeltainen hellehattunsa ja hän piti sylissään pientä asuun sopivaa käsilaukkua. Korkokengät hän oli jo potkaissut jaloistaan. Karmiini nukkui takapenkillä rättiväsyneenä juhlien jälkeen. Tyttö oli valittanut jo juhlien alussa väsymystään, joka oli tullut takaisin leikkikaverien lähdettyä. Graphite kuitenkin tuijotti tietä ja pureskeli huultaan.

"Kulta, mikä on?" Fiore kysyi yllättäen. Graphite säpsähti aatoksistaan ja vilkaisesti hätäisesti avovaimoaan.
"Ei. Ei mikään", mies vastasi ja keskittyi ajamiseen.

Juhlissa pieni harmiton kysymys oli hämmentänyt Graphiten pahanpäiväisesti.
"No, millos sinun ja Fioren häitä tanssitaan?"
Mies oli pysähtynyt kesken kahvin kaatamisen ja tuijottanut hämmentyneenä kysyjää.
"Eikös olisi jo aika? Kuinka kauan olette edes olleet yhdessä? Jo kolmatta vuotta? Ja vielä tyttö huollettavana sekä yhteinen auto ja asunto!"
Graphite oli mutissut, että auto oli Fioren, asunto hänen. Karmiini oli hänen kummityttönsä, eikä Fiorella ollut siihen osuutta. Samantein mies oli pahoitellut ja siirtynyt toiselle puolelle pihamaata puhumaan tyttärilleen.

Fioren käsi laskeutui Graphiten polvelle aivan odottamatta.
"Minä ajan", Graphite huomautti närkästyneisyyttä tavoitellen. Fiore hymyili lempeästi hänelle ja taputti häntä.
"Huomaan", nainen vastasi. Hiljaisuus palasi autoon.

"Pitäisikö meidän mennä kihloihin?" Fioren kysymys yllätti miehen täysin. Hän avasi suunsa, yritti vastata jotain, mitä tahansa, mutta ei keksinyt mitään vastausta. Graphite sulki suunsa ja hymyili jotain irvistyksen kaltaista.
"Miksi kysyit?" Graphite kysyi.
"Vega ihmetteli sitä", nainen vastasi ja kääntyi katsomaan ohi vilistävää metsää. Graphite hymähti ajatellessaan Fioren sisarta: siinä oli nainen, jolta odotettiin viimeisenä parisuhdeneuvoja.
"Ihmetteli mitä?"
"Sitä, että kuinka pitkään aijomme elää susiparina." Graphite nielaisi ja puri huultaan.
"Jos haluat, voimme mennä huomenna jo il --"
"Ei, ei. Jos sinä et halua, niin ei sitten..." Fiore keskeytti Graphiten jatkaen, "Eikä toisten painostuksesta pitäisi mennä minnekään." Nainen niiskautti äänekkäästi. Graphite yritti hymyillä, mutta hymy katosi. Hiljaisuus valtasi auton ilmatilan.

Graphite rummutti sormillaan autonrattia. Samalla kesäöinen sade aloitti konserttoaan.
"Minulle riittää vain se, että minulla on sinut. Väliä muiden mielipiteistä", Fiore sanoi hiljaa. Mies hymyili ja silitti rakkaansa poskea kämmenselällään.
"Kiitos. Se riittää minullekin."
Graphite ei halunnut vetää häntä mukaan syvään veteen.
Ja Fiore ymmärsi hiljaa.

--

Samuli Edelman ja Jippu - Pimeä onni

Muiden häissä me vaijetaan,
ei vastata vihjauksiin meidän vuorosta
ja puhutaan äänekkäästi jo tulleista
eroista
ja viimeinkin meitä ei kutsuta
enää

Graphite on miun, Fiore kuulukoon Laralle, Karmiini on Tuccille ja Vega on Mayan.
amen.

Muokkaus: Uagh! Siellä on pari kohtaa, jotka pitäisi muuttaa toiseksi, mutta en tee sitä. Kirjoitan ne tänne: ei neilikoita, unikoita!
Ja loppu olisi parempi jos: Fiore ei ymmärtänyt, mutta hyväksyi.