... ja harhat alkavat.

Jalkaan särkee. Itse asiassa, molempiin jalkoihin särkee ja minun pitäisi olla lukemassa venäjän sanoja, mutta sanasto on niin luontansa työtävän näköinen, että heilautan kättäni sille. Huomenna tuijotan sitten surullisesti opettajan silmiin ja vikisin, etten osaa. Ehkä joo. ...harmittaa kun en osaa lausua yhtään mitään kunnolla.

Minulla taitaa olla taipumusta nopeisiin mielialan muutoksiin. Tai sitten käytän vain epämääräisi aineita (krhm ,fanfictionia, joissa hahmo A on hakattu sairaalakuntoon ja hahmo B hoitaa kaikella rakkaudella A:ta. Ajatus jonkun pieksemisestä tarinassa aiheuttaa minulle "Oooh <3321" -reaktion, koska jonkun on pakko hoitaa se kuntoon ja silloin se on ihastuttavaa. Olen saanut sadistin maineen tästä ja ehkä vain siksi, että koko totuutta ei ollut vielä paljastettu maailmalle.)
Muutokset mielialassa. Enkä ilmeisesti jaksa tai pysty innostumaan muiden ihmisten asioista. Ja jokin uusi ajatus tuo minulle vain kyynisyyden pitaan "juts joo, ei tuo toimi". Duuniringissä suunnitellaan kaupiteltavaa pikkujoulupakettia, minä olen yksi käsirkirjoittajista ja on hieman... kyyninen olo siinäkin. Mitä voi laittaa käsikseen, mikä toimii, mitä ihmiset suostuvat tekemään, kuka tätä sakkia lopulta johtaa? Katsotaan mitä siitäkin tulee.

Enkä ymmärrä ihmisiä, jotka venytellessä puhuvat "makeasta tunteesta", koska minusta se sattuu ja saakelistkin. Enkä myöskään liikunnan ja hyvän olon tunnetta samassa lauseessa. Minulle tulee vain väsynyt ja ärsyyntynty olo liikunnan jälkeen. Ei mitään mielihyvähormoonin hurmaa.