Kas kas, Sisu päivittää taas blogiaan. Hienoa ja mahtavaa.

Syntymäpäivät. Sain muutamalta tärkeältä ihmiseltä kortinkin. Voisin laittaa ne tähän lopuksi näkyviin. Pidän niistä todella paljon.
Niin todellakin, minä sitten täytin noin tunti sitten vuoden lisää. Mitään ihmeellisiä juhlia ei ollut muuta kuin tilattiin pitsat kotiin koko porukalle. Aamulla seitsemän aikoihin kun kouluun piti lähteä sain äidilä topin ja alushousut. Kivaa, olen pekonia, alushousujen kuosissa siis todellakin oli vaaleanpunaisia sikoja ja topissa yksi iso sika.

Kässän tunnilla taisi tapahtua päivän kohokohta. Ensiksi oikein hain Senjaa, että voisin toivottaa hyvää Eerikan päivää ja vihdoinkun pääsin tarpeeksi lähellä hän ehti toivottaa ensiksi hyvää syntymäpäivää.
Hetken kuluttua kaikkien keskellä kuului muutama lause, jotka kulkivat suurin piirtein tätä rataa.

"No, tuntuuko nyt jotenkin suuremmalta."
"Ei oikeastaan, ihan samalta kuin ennenkin. Tuntuu siltä, että on ihan tavallinen päivä ja ei niin tavallinen päivä."
"Onko kukaan muu toivottanut onnea?"
"Ei. Paitsi äiti aamulla."
"No äiti..."

Tämän jälkeen hiippailin Senjan viereen työskentelemään ja siinä vaiheessa sitten asteli Laura viereen ja keskustelu jatkui Senjan osalta näin:

"Laura, miten sanotaan?"
"Täh?"
"Mikä päivä tänään on?"
"Öö.. Onko sulla nimpparit?"
"Joo, Eerikan nimipäivä"

Sitten keskusteluun liittyi Heidi.

"Onnea Senja"
"Kiitos. Mutta se ei ollut päivän tapahtuma."
"Mikäs sitten. Pauli? Sun synttärit" (Muutamia muita ehdotuksia Heidiltä ja Lauralta.)
Minä hihittelen vieressä ja pidättelen naurua. Tiesin jo aijemmin, että kukaan muu ei muista merkkipäiviä kuin Senja. Tässä vaiheessa Senja jo päättä paljastaa asian.
"Ei, kun tänään on Lotalla synttäri."
"Ai onko? Hyvää syntymäpäivää!"
"Kiitos."

Kyllä, jotakin tuota rataa se keskustelu meni. Päivä muuten sitten ei kulunut mitenkään ihmeellisesti. Paitsi, että oli historian koe, jossa viimeiseen lisäkysymykseen minä olisin voinut kirjoittaa paaaljon enemmänkin musiikista. Ne kirjojen nimetkin menivät vähän niin ja näin. Se "Nuoren Wernerin kärsimykset" on varmaan "Nuoren Westerbhyn kärsimykset" tai jotakin sitä rataa.

Enkun tunnilla sitten vihdoin ja viimein pääsimme kielistudioon, jonne nyt päästiin ensimmäistä kertaa koko lukuvuoden aikana. Jännää vallata viimeisestä rivistä paikka ja ajatella sitä rauhaa mitä se koppi saattoi suoda. MUTTA EI! Pitihän niiden poikien alkaa mesota ja jutella mahdollisimman lujaa. Kuulokkeetkaan eivät suoneet sitä hiljaisuutta mistä nautin.
Ensimmäisessä lueskelussa ei mikkini oikein ottanut ääntä ja tästä sain sitten kuulla opettajalta. Kysyi peräti, että luitko sinä olleenkaan sitä kappaletta. Kyllä minä sitä luin ja itsekkin olin hämmästynyt, kun ei nauhasta kuulunut mitään.
Seuraavalla kerralla mikki oli paremmassa tilassa ja sain luettua jotenkin nauhalle. Sain sitten kuunnella omaa änkytystäni ja kaameaa ääntämystä. Opettaja kehui, että hyvin se lukeminen sujui ja jopa ranska meni loistavasti. Hah, anna mun nauraa.

Matematiikka. Mikäs siinä. Edelleenkin se väki siellä takapulpetissa voisi pitää lärvinsä kiinni ja antaisi niiden tehdä tehtäviä jotka niitä haluavat tehdä. Ei siinä oikein saanut pyydettyä lupaa, että pääsiskö vaihtamaan tilaa, kun haluaisin tehdä tehtäviä.
Lopulta siltäkin tunnilta pääsi pois. Ehanaa.

Siinä se sitten oli. Melkein koko päivä. Enpäs kerro illasta juuri mitään, koska ei se niin hohdokasta ollut. Mutta ne kortit. Laitan linkillä, koska ne on aika ison kokoisia.

Emulta Timide

Laralta Bellis

Mayalta ilmeisesti random Kissa
Juuri saamiemme tietojen mukaan, kuvassa on kyllä piirtäjä itse.