Tuijotan peilistä omakuvaani. Nuori nainen, kyllä. Siniset silmät, olkapäille ylettyvät värittömät hiukset. Kihartuvat hieman. Juuri sen verran, että ne kihartuvat, mutta ei mitenkään kauniisti. En hymyile. Hymyillessäni näytän kamalalta. Liian leveä suu, liian törröt huulet, liian punaiset kalpeaa ihoa vasten. Kamalaa. Hirvittävää. Vieroksuttavaa. Hymyillessä pyöreät posket pyöristyvät entisestään. En pidä itseäni viehättävänä, en varsinkaan nyt.
Painan sormeni kuvajaistani vasten ja alan liikutella kuvaa. Noin, posket kapeni ja poskipäät tulivat esiin. Kirkkaansiniset silmät, aijemmin vain kirkkaansiniset silmät saavat kristallinkiillon -- ei ei, ne vaihtuvat kokonaan lähemmäs valkoista. Silmiksi, jotka tuijottavat läpi. Hiukset vaihtuvat. Ne suoristuvat, ne kasvaavat pituutta. Kihartuvat viehättäville korkkiruuvikiharoille, pyöritän sormeani ja mitäänsanomaton vaaleus muuttuu kullanruskeasta tummaankastanjaan. Punainen katoaa huulista muuttuen hiljalleen vaaleanpunaiseksi. Enää se ei ole syöjättären suu.
Kallistan päätäni ja kuvajainen kallistuu mukana.
Nostan sormet peilistä ja illuusio katoaa. Sieltä tuijottaa takaisin mitäänsanomaton ihminen, joka on aika ruma tapaus.
Yöks.

That's me in the corner
That's me in the spotlight, I'm
Losing my religion
Trying to keep up with you
And I don't know if I can do it
Oh no, I've said too much
I haven't said enough