Myönnettäköön, painoideksi väittää, että olen kiikunkaakun normaalin ja lievän ylipainon rajamaastossa. Se nousee kuitenkin sinne lievään ylipainoon. Minulla ei pitäisi olla mitään aihetta valittaa asiasta: on olemassa paljon lihavampia ihmisiä. Mutta kuitenkin, jos en rajoita syömistäni, se muuttuu lievästi "ylipainoon" ja kenties pidemmälle. Ei lisättyä sokeria, vähemmän levitettä leivälle eikä mitään heräteostossuklaata.
Kunhan puhun, ei tämä varmaan mihinkään mene.
 

Tosiaan. Tiputin saksan pois kelkasta, huspois. Saksanopettaja kyllä yritti -- huonosti -- vakuuttaa, että minun pitäisi jatkaa. Jos saan lukematta kuutosta tai seiskaa -- muistaakseni -- kokeesta, se on hänen mukaansa merkki siitä, että minulla olisi kielipäätä. Olen aika imarreltu ja iloinen tuosta kehaisusta. Mutta se ei tunnu vastaavaan matikkaneron titteliä. Kielet vaativat enemmän päänvaivaa kuin matikka. Senhän voi parhaimmillaan vain vetästä läpi. Ja arvostetummalta se tuntuu verrattuna kieliin, vaikka jankutetaan kuinka kielet ovat tärkeitä nykymaailmassa.

Suljen koneen ja luen ainakin tunnin ajan ruotsia. Sitten olen iloinen ja luen Suomen historiaa. Neljäseiska on edennyt, mutta ei valmis. Piti kirjoittaa tänäänkin vähän lisää siihen, mutta en saanut aikaan. Aloin lukemaan uudestaan silkendreammaidin "Returning Echoes" -fanfictionia FMA:sta. Muistin, että se oli hyvä, mutta nyt tiedän, miksi se oli hyvä.