Haha, taas jäi pitkä pätkä pois kerronnasta.

Jospas vaikka kirjoitetaan siitä mitä ihmettä ja kummaa tapahtui perjantaina koulussa. Joo, senpäs teen.
Kaikki alkoi ihan tavallisesti miten nyt yleensä perjantain kahdeksan aamuina. Herätys kyläkkin kymmenen minuuttia aijemmin ja puolituntia sen jälkeen nukkumista josta taas kotona hyllytään viisi minuuttia yli aikaa ja painellaan pyörän selässä koululle jossa taas istuskellaan ja jutellaan koulusta bussi pysäkillä.

Kolme tuntia käsitöitä, jonka seurauksena oli käsityönkoe (ette halua tietää miten meni) ja myös se, että Sisu saa melkein takkinsa valmiiksi. Vielä muutama asia kiinni niin sitten se on loistavasti.
Historian tuntia edeltävällä välitunnilla alkaa pian jutustelua kengistä, jonka tuloksena Pihla muistuttaa, että Lotalla on sitä isompi jalka ja pian aletaan sovitella kenkiä. Minä kyllä pysyin homman ulkopuolella, suurimmaksi osaksi. Lopulta jostain kumman syystä Venla saa jalkaansa Marian kengän ja minä lähden jahtaamaan Venlaa tavoitellen tämän jalassa olevaa kenkää.
Lopuksi ryntäys loppuu Marian viereen, joka istuu eräänlaisella ikkunalaudalla, jossa on aita, ettei putoaisi toisesta kerroksesta kellarissa olevaan ruokalaan. Venla potkaisee kengän pois jalasta ja tämä kenkä sitten lentää aidan yli ja liitää halki ilman miten voikaan pysähtyen sitten porrastasanteelle juuri ennen kuin osuisu jotakuta päähän. Venla sitten käsketään mennä hakemaan kenkää ja minä juoksen perässä taputtaen käsiä yhteen ja samalla hokien "Juokse juokse". Me kummatkin räkätimme koko matkan ja naureskeltiin vielä kun opettaja saapui paikalle.

Toinen hyvä kohta oli teleltä palatessa Venlan ja Sonjan kanssa. Urheilukentän katsomon takana nappaan yhden haavaheinän käpäliini ja alan soittelemaan sille. Tämä taas aiheuttaa Venlassa ja Sonjassa sen, että kaksikko hajoaa kappaleiksi naurusta.
Tulimme siihen tulokseen, että äänet muistuttivat tukkoista norsua tai tyyppiä jolla oli ilma vaivoja. No, ottaa selvää miltä ne loppujen lopuksi kuullostivat.

Kolmas perjantai tapahtuma tapahtuu matematiikan tunnilla. Luokka mesoaa, kuten tavallista. Poikien (ynnä muiden takapulpettilaisten) mielestä matikan (ja puolelle luokasta kemian) opettaja on täysi pelle jolle sitten kannattaa nakerrella miten parhaaksi taitaa.
Lopulta opettaja toteaa, että haluaako väki seisomista ja hiljaisuus harjoitusta. Tästä kehkeytyy jotain juttua siitä, että ei euroviisujen takia voi jättää seisomaan ja opettaja toteaa, että hän on seisottanut väkeä jopa juhlapyhän aattona.
Tämä taas johtaa yhä pahempaa keskusteluun ja pian opettaja kysäisee, että haluatteko nyt seistä. Koko väki nyökyttelee ja pian sitä on luokka seisomassa. Pojat kyllä vähän väliä höpisevät ja ensimmäinen hiljaisuus ennätys oli 2 sekunttia ja opettaja päästi istumaan kun oli 10 sekunttia kulunut. 7F ei siis ole  mikään hiljaisuuksien mestari.
Samaisella tunnilla minä ja Pihla jutustelemme niitä näitä ja lopulta samme päähämme. Mitä jos mentäisiin ulos laskemaan. Opettaja toteaa, että tässä luokassa on tarpeeksi häiriötä ettei lisää tarvittaisi ja sitten se päättyy siihen, että opettaja toteaa, että ulkona ei ole taulua ja opettelemme uutta asiaa joka on "ehkä seiska luokan vaikein asia." Höpön löpöt se selitti ne asiat neliöjuuristakin ja hyvinhän se meni.