Luin äsken pitkän viisi lukua ja epilogin sisältävän ficin. Koko sen rupaman aikana melkein kiljuin ääneen "mitä minulta on menny ohi, kun en ole tätä aijemin lukenut1". Se oli hauska, se oli hieno, se oli upeasti kirjoitettu, se oli tyylikkäästi muokattu, se oli pitkä, se oli hurmaava. Kiemurtelin konttorituolilla, kun toinen päähenkilöistä puhui "pitkästä, kalpeasta ja tummasta" con-tapahtumasta, johon törmäsi uudestaan pitkän ajan kuluttua kadulla.
Niitä ficcejä, jotka melkein kaikkien pitäisi lukea.

Nyt vaihdan konetta, kirjaan itteni Mirandaan ja jatkan toista tarinaa, jossa on 239 lukua - ja vielä jatkuu.

Sivuhuomautus.
Löysin Dugin.