Madame Puolikuu
Kehräätte valheita
kuin parasta silkkiä
ja punotte juonia kuin taitavin lukki
verkkonsa keskellä vaanien
Huhuista,
juoruista ja kuulopuheista
erotatte totuuden valheesta,
en ymmärrä miten teette sen,
pelkään teitä.
Ketun tavoin livahdatte
karkuun, kun jonkun
päästyä liian lähelle,
eivätkä ratsastajien ajokoirat
tavoita teitä
kiivettyänne puuhun, ylvääseen
torniinne tai korkealle vuorelle,
josta katselette meitä vähäisempiä
Kavahdan teitä, kuin säikky
hevonen varjoaan.

---

Madame Puolikuu, sanoi hän
ja nosti hattuaan
Olette jotain suurenmoista, jotain uniikkia, hän jatkoi laskien fedoransa harmaantuneille hiuksilleen
Yhdessä hetkessä olette aristokraattinen suloinen leidi, joka ei tiedä maailman pahuudesta mitään
seuraavassa keskustelenkin mitä etevimmän tarinankertojan ja valehtelijan kanssa
lopulta huomaan tulleeni huijatuksi:
ette ole mitään näistä

Madame Puolikuu, hän jatkoi
Lukin tavoin kudotte verkkoja, jotta kärpäset jäisivät ansaan
ja kehräätte valheita kuten silkkiperhosen toukka kehrää silkkiä
ette suojaa ketään, haluatte vain kaikki satimeen, hän totesi hymyillen veijarijumalan hymyä

Kuinka pelkäänkin teitä, kavahdan ja vieroksen ajatusta asettua tiellenne,
vaihtaessanne kasvojanne ja olemustanne lailla kuutamon, jonka mukaan olette nimetty, hän kertoi ja kopautti sormellaan nenänsä  vierustaan,
koska tiedän häviäväni, koska olen vain vettä ja te olette kuu
ja kuu on aina vetänyt puoleensa minunlaisia hulluja