Näin tänäaamuna varsin mielekiintoisen unen.
Siinä olin yhdessä Duuniringin kanssa ala-asteella ja autoimme järjestämään jotain juhlaa. Se saattoi olla kevätjuhla, kaikki olivat niin kesäisiä ja auringonpaistetta oli paljon. Patistin jotain pikkutyttöjä menemään edellä, mutta tämä ei ollut pääpointti.

Pääpointti on se, miten lähdin kyseiseltä koululta.
hannahilla oli auto. hannah ajoi.

Hänen perheensä harmaa volvo (oletan, ett se on volvo) on tilava, mutta universiossa siitä puuttui suurin osa kojelautaa ja se oli vain koverrettu auton kuori. Ja pyörä sellainen, ihan kuin olisi ollut kuplavolkkari volvon sijaan.
"Tää teijän auto on aika tilava, kiva kun siinä taittuu nuo kaikki jutut tuonne sisään, jää jaloille tilaa."
"Juu, onhan tää... Mut lähetäänkö?"
"Lähetään vaan."
Ja niin me lähdimme. Siinä tapahtui kolme läheltä piti tilannetta ja melkein nokkarytisi jo lähdettäessä koulun pihasta. Kurvasimme jonkun parppipaikan läpi tyylikkäästi suoraan neliön nurkasta toiseen (se parkkipaikka oli oikein asfaltoitu ja laitettu viheristutuksia väliin -- paska niitä, läpi vain harmaalla autolla!) ja pääsimme vihdoin tien risteykseen (siinäkin melkein kolari) ja äkkijarrutus ennen valtatietä.

Alitajuntani luottaa suunnattomasti hannahin ajokykyihin.