Kyynisyysmittari jousi nyt huippulukemiin. Saattaa johtua siitä, että oli varautunut päivään, joka loppuu kello kahdeltatoista, mutta kiitos koulun minimaalisen informaation, se loppuikin suoraan kymmeneltä. Olisin voinut käydä kotona, olisin voinut vaikka juosta maailmaa ympäri ja tehdä vaikka mitä, mutta ei. Menin mummille ja esitin lukevani venäjää. Sitten päädyin paikallisen Duuniringin kokoukseen, jonka jälkeen -- kiitos äidin -- piti lähteä heti matkaan pois nuorisotalolta, koska se päätti haluta minut kotiin. Ei Kemakea tänään. Ei sitten. Ei yhtään. Mukava ihminen antoi minulle kyydin risteykseen ja pääsin kävelemään kotiin. Olisin tuonut koiran näytille kyyditsijän luokse, mutta koirapa olikin juossut rantaan. Se siitä lenkistä heti kotiin pääsystä. Se siitä koiran sosiaallistamisesta.

I:lle pitää maksaa takaisin ilmaislipuke kahvilaan. Muistiin.

Minulla on nälkä. Ei huvita syödä. Siispä kuihdun pois.

Tänään ei ollut hyvä päivä. Inhoaisin ihmistä, joka käyttäytyisi samalla tavalla kuin minä tänään.