Löysin (krhm, se melkein heitettiin silmille, oikeastaan) sosiopaatin pitämän blogin. En keskittynyt siihen tarkemmin, selasin hieman läpi. Mutta huvituin itsestäni, kun ajattelin, että sosiopaatin tapa rakastaa on varsin herttainen.
"Hän laittaa kumppaninsa kaiken muun yläpuolelle, paitsi itsensä."
...Ei se oikeastaan ole herttainen, mutta siis. Se ajatus, että joku tahtoo omistaa toisen kokonaan eikä voi sietää, että joku muu koskeen häneen tai haluaa tietää toisesta kaiken, aivan kaiken ja sulattaa itsensä osaksi toisen elämää. Se on jotain, joka on varsin hienoa. Toimisiko se jokaisen kohdalla samalla tavalla?
Tulen katumaan tätä lopun elämääni, mutta ei se mitään. Onkohan ... Ei, enpäs sanokaan sitä. Hä hä! Kaduin jo.
Kommentit