Olkoon tämä linkkini ulkomaailmaan!

En ole kuollut, enkä vankina, en suinkaan. Tällä hetkellä viimeiseteln lautasellista perunamuussia ja käristystä (ei mitään havaintoa mitä elukkaa se oli, tuskin poroa).
Kannettava on ollut huollossa jo kohta viikon verran ja se on ainoa kone, jolla viitsin tai vaivaudun menemään meseen. Mirandan kautta, kuitenkin.

Joten viimeisen viikon aikana olen pelannut Assassin's Creed: Brotherhood -peliä läpi, nauranut epämääräisille kommentteille siinä, tuskastunut aikarajatehtäviin, kuollut kenties kerran tai kaksi tai enemmän, onnistunut jäämään kiinni useasti ja päästämään tyttömäisiä vinkaisuja nuoren Ezion takia (herranjumala,senäyttikoiranpennulta!). Eikä pidä unohtaa "awww, miun kotkanpojat osaavat lentää" -lausahduksia kutsuessani noviiseja listimään vartijoita pois tieltä.
Jahka pääsen pelaamaan peliä tänäiltana, jos vaikka veli tekisi tilaa, yritän saada käsiini viimeisen höyhenen kymmenestä.

"Luulitko, että aijon heittää jonkin viemärivitsin tähän loppuun? Älä viitsi, liian helppoa."

Pitäisi tehdä joulukortti Eliitille. Ja skannata se. Minun viimeinen mahdollisuus olla ajoissa on varmaan 22.12. Ja siihen on aikaa... Viikkon ja päälle päiviä. Lurkin lahjan olen saanut valmiiksi, vähän tekstiä taakse ja hyvä tulee. Muille kuudelle pitää jotain tehdä, hannahin kanssa taitaa olla helpointa, mutta mitä Jessielle tai Terlle? Eikä minulla oikeastaan ole mitään Miromirollekaan. Huoh.